Мир Калевалы - [81]

Se silmille sylkee, sit’ nahkan nylkee

Karhun itsensä lataamassa You Tube – videossa, laulun sanotaan viittaavan vuoden 1920 tapahtumiin Uhtualla, jossa punaiset kieltäytyvät tarjoamassa vilja-apua nälässä nääntyville karjalaisille.

Vuonna 2009 Talvisovat äänittivät myös Studioliven Elos, joka on valikoima uusia versioita kahdelta edelliseltä levyltä. Äänitteen julkaisi petroskoilainen nuorisojärjestö Nuori Karjala, jonka tilaisuuksissa Talvisovat on säännöllisesti esiintynyt. Julkaisun perusteluna oli se, että karjalaiselle kuluttajalle Suomessa julkaistu äänite on vaikeasti saatavilla ja liian kallis.

Tänä vuonna 2019 tulee kuluneeksi 30 vuotta Santtu Karhun levytysuran sekä Talvisovat-yhtyeen perustamisesta. Sen kunniaksi he julkaisevat uuden albumin Elektrosampo. Yhtye tullaan näkemään esiintymislavallakin sekä Karjalassa että Suomessa.

Santun uran kaaria

Keskeisenä Karhun laulujen teemana on Karjalan menneisyyden ja nykyisyyden vertailu. Menneisyydessä oli toivoa ja elämällä oli tarkoitus. Karjala eli vahvana ja yhtenäisenä. Nykyhetki on sekava ja näköalaton. Lauluissa kärsitään, ollaan välinpitämättömiä, juodaan ja kuljeskellaan vailla päämäärää. Karhu on ollut koko uransa ajan yhteiskuntakriittinen. Hän on pilkannut ja solvannut neuvostovaltaa ja nyt Venäjää. Nämä ovat edustaneet Karhulle valloittajaa, joka vie Karjalan ja nauraa sen kansalle pitäen heitä alempiarvoisina, orjina. Hän kokee oman kansansa tärkeänä, mutta kritisoi myös sitä. Karjalaiset ovat alistuneet venäläisille. He ovat kääntäneet selkänsä perinteelleen, arvoilleen ja kielelleen. He ovat lähteneet kiiltävän perään.

Karhun 30 vuotta kestäneellä uralla on havaittavissa selviä kaaria ja jatkumoita. Hänen tuotantonsa kiertyy Karjalan, karjalaisuuden ja kielen ympärille. Aluksi laulut olivat optimistisia. Karjalan kansa oli jo tappiolla, mutta hän uskoi sen nousevan. Itse asiassa jo samaan aikaan lauluissa näkyi menetyksen tunne. Kansa häipyi sitten hiljalleen taustalle. Esille nousi enemmänkin kaupungistuneen ja menneestä kyläelämästä vieraantuneen ihmisen elämän kuvaaminen. Menneisyys on ollut onnellinen, tulevaisuus on ankea, eikä nykyhetkessäkään ole liikaa iloa. Karhu on muuttunut pessimistisemmäksi. Hän esittää asiansa ironisesti, ilkeästi, irvistellen, pilkaten. Herkkiä hetkiä on vähän. Lauluista syntyy vaikutelma, että niiden tekijä kantaa koko ajan sisällään suurta murhetta ja epätoivoa, mutta ei pysty esittämään sitä sellaisenaan, vaan kietoo sen pirullisiin kielikuviin, mustaan huumoriin.

Karhun lauluista kuvastuu syvä kielen tuntemus ja runsas kansanperinteen käyttö. Hän käyttää kansanlauluja runsaasti tekstipohjanaan muokaten niitä omiin tarpeisiinsa. Karhun kieli ei ole normitettua kirjakielimäistä nykykarja-laa, vaan siinä on vahva pienissä syrjäkylissä puhutun kielen tuntu. Lauluissa käytetään runsaasti kielen rikasta sananparsissa, sanontoja ja sanaleikkejä. Niitä ei siirretä kuitenkaan lauluihin sellaisenaan, vaan ne punotaan yhteen oman ilmaisun kanssa. Karhu suosii lauluissaan rohkeaa alatyylisyyt-tä joskus suoraan kansanteksteistä lainattuna, mutta usein kätkettynä fraseologisiin lainoihin. Karhulla on myös selkeä pyrkimys kiertää teksteissään sekä venäläiset että suomalaiset lainat.

Karhun lauluteksteillä on historiallinen ja ainutlaatuinen merkitys. Perinteinen karjalainen lyriikka, kuten vähemmistökielinen runous yleensäkin, pohjautuu kotiseuturakkauteen, luonnon – ja kansankuvaukseen ja paikallishistoriaan. Karhun tuotanto lähtee myöskin liikkeelle oman kansan tuntemuksesta ja kotiseuturakkaudesta, mutta kasvaa sitten kauas tyypillistä vähemmistökielisen runouden teemoista. Hänen lauluissa karjalaisuus on kehyksenä, jonka puitteissa havainnoidaan ja käsitellään laajalti ympäröivää maailmaa. Tutustuminen Santtu Karhun musiikkiin ja rocklyriikkaan vie mielenkiintoiselle ja persoonalliselle matkalle karjalaiseen menneeseen ja nykyiseen maailmaan, ja sen mukana muuttuvaan maailmankuvaan.

Ristiriitaisesti eräs olennainen osa Karhun kohdeyleisöä, sitä jolle hän on tehnyt musiikkiaan, on tuntunut olevan se vanha kirjailijapolvi, joka hallitsi ja johti Neuvosto-Karjalan viimeisten vuosien kansallista innostusta: Rugojev, Brendo-jev ja Stepanov. Heidän luomaan kansallisen kulttuurin diskurssiin ja kielen elvytystarpeeseen Karhu on halunnut tuoda oman panoksensa. Hämmentävää kyllä Karhun tuomat rockin esteettiset uudistukset etsivät yhä paikkaansa osana kansallisen kulttuurin esittämistä Karjalan tasavallassa. Rockyleisö on harvoin löytänyt Karhun laulujen karjalaisen sanoman. Menneen kirjailijapolven jälkeen tässä toimintakentässä ja – yleisössä näyttäisi olevan tarvetta uuden sukupolven löytämiseen tai ainakin sen vahvistamiseen.

Santtu Karhun tuotanto

Singlet

Santtu Karhu: Mustas kois / Lykyn peräh (1989)

Santtu Karhu & Talvisovat: Airotoi veneh / Syvysharmavus (1990)

Santtu Karhu & Talvisovat: Omien aigoin legendat / Aunuksen Anja (1991)

Albumit

Santtu Karhu: Kurret (c-kasetti 1997), äänitetty ja julkaistu uudelleen vuonna 2012.

Santtu Karhu & Talvisovat: Pahoin brihoin pajatukset (2001) Santtu Karhu & Talvisovat: Hyvästit Karjala (2003)